Kirjailija: Terry Pratchett
Alkuperäinen nimi: Going postal
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Karisto
Suomentaja: Mika Kivimäki
Sivumäärä: 398
Takakannesta:
Ammattihuijari Tahmee von Lipwigillä ei mene hyvin. Hän on joutunut tilille rötöksistään, ja edessä on hirttotuomio. Yllätyksekseen Tahmee ei narun jatkoksi jouduttuaan tapaakaan Kuolemaa, vaan lordi Vetinarin, joka tosin ilmoittaa olevansa enkeli. Vetinarilla olisi tarjous, josta on vaikea kieltäytyä: Tahmeen pitää herättää henkiin Ankh-Morporkin vuosia sitten perikatoon joutunut postitoimisto tai muuten hänen oma henkiin jäämisensä jää lyhytaikaiseksi. Tehtävä ei ole helppo, mutta tärkeintä on kuitenkin, että posti kulkee!
Tämän kirjan löytämiseksi minun piti nähdä jo vaivaa! Pratchettin viimeisiä kirjoja kun jostain syystä ollaan painettu vain yhdet painokset, eikä edes pokkariversioita olla tehty heille, jotka eivät ensimmäistä ja ilmeisesti ainoaa painosta ehtineet ostamaan. Onneksi tätä kuitenkin myytiin vielä jossain päin Suomea olevassa kirjakaupassa, josta sain sen postiennakolla tilattua, mutta olipahan oikeaa kirjajahtia!
Sitten itse kirjaan. Posti kulkee on perin tavallista Pratchettia. Kirja on siis erinomainen tarina mahdollisuuksista ja enkeleistä.
Kirja kuuluu Kiekkomaailma-sarjaan, ja tapahtumapaikkana on pääosin Ankh-Morpork. Kirja soveltuu hyvin sellaisille, jotka eivät ole lukeneet muita Kiekkomaailma-kirjoja ollenkaan. Tässä kirjassa on toki monia vanhoja tuttuja kuten kaupunkivaltion tyrannijohtaja lordi Vetinari, Ritkuli, Kirjastonhoitaja ja myös (eräs lemppareistani) rouva Kakko mainitaan. Silti iso osa kirjan henkilöhahmokaartista on uutta. Tahmee von Lipwig on aivan uusi hahmo, samoin Anna Pusu Sydänkäpynen ja Kullattu Kahmija. Kirjan lukemisen ei siis pitäisi tuottaa ainakaan suurta päänvaivaa kenellekään joka ei ole Terry Pratchettin tuotannolle ennestään tuttu.
Kirjan päähenkilö on Tahmee Lipwig. Tahmee on hyvin viihdyttävä päähenkilö, sillä hän on yleensä tapahtumien toimeenpanija ja keskipiste. Myös hänen persoonansa monimutkaisuus on hyvin viihdyttävää. Myös henkilöiden huumori on hyvin onnistunutta, mikä myös merkitsee koko kirjan huumorin olevan onnistunutta. Pratchettin satiirinen huumori tulee yleensä henkilöiden persoonan kautta eikä minkäänlaisena slapstickinä. Hahmot eivät siis koskaan jää huumorin alle, koska hahmot itse ovat se huumori.
Kirjan juoni siis käsittelee postitoimiston uudelleen henkiin herättämistä ja yritysmaailmaa kaikkine kommervenkkeineen. Tarina ole yllättävän yhtenäinen, mikä Pratchettin tapauksessa on ihan iloinen yllätys. Joskus hänen tarinansa lähtevät vähän rönsyilemään, mutta on sellaistakin todella hauska lukea. Tämän kirjan tarina sen sijaan oli selkeä ja yksinkertainen, mutta silti riittävän monimutkainen ollakseen yllättävä. Esimerkiksi loppuratkaisu oli erittäin mielenkiintoisesti toteutettu, ja etenkin kirjan viimeinen luku oli aivan hillitöntä luettavaa. Yleensä lasken kirjan käsistäni haikein mielin, mutta tämän kirjan kohdalla laskin kirjan käsistäni ja nauroin hervottomasti vartin putkeen. Eräs hauskimmista kirjan lopuista mitä olen lukenut, ehdottomasti. Etenkin kirjan viimeinen lause oli hyvin osuva, ja summasi hyvin joitain kirjan teemoja, mutta ei niinkään perinteisin menetelmin.
Kirjan kieli oli Pratchettin tyyliin hyvin pitkäveteistä ja erikoista, joka yleensä toimii hyvänä kontrastina kirjojen räikeälle huumorille. Minulla kesti tämän kirjan lukemisessa kaksi ja puoli päivää mikä on ihan hyvin, mutta välillä tuli sellainen olo että piti pitää lepoa. Pratchettin teksti on mainiota pienin annoksin, mutta onneksi hän pitää kirjat suhteellisen lyhyinä. Tällä tavoin tekstin pituus tuntuu juuri sopivalta eikä juuri lainkaan puuduttavalta.
Kirja on siis erinomainen lukukokemus niille, jotka haluavat taas vaihteeksi nauraa itsensä kipeiksi. Itse nautin kirjasta suunnattomasti, ja laatu oli taattua Pratchettia!
Juoni: 90%
Lukukokemuksen miellyttävyys: 90%
Henkilöhahmot: 95%
KOKONAISUUS: 90%
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti